lauantai 24. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua 2016, sahtiseimi Villa Rievelissä


Villa Rievelin Joulu 2016.
Meillä kasvihuone ei nuku talvellakaan, vaan taipuu
joulun traditioihin jo neljättä vuotta.
Kehitin aikoinani tämän jutun uudistaakseni ja yhdistääkseni
naapurimökkiläisiä (sisaruksia) joulun kunnioitukseen. Lapset olivat 
nuoria ja jotakin ohjelmaa piti keksiä aatonaaton ohjelmaan.
Seimi oli huulilla ympäri maailmaa. Meillä hämäläinen sahti.
Helppo nakki yhdistää ja nimeksi tuli sahtiseimi.


Ensimmäisen idea syntyi kuin sattumalta. Siskon mies Exo  järkkäsi
jouluaatoksi viisi litraa hämäläistä sahtia. Järveltä puhalsi hyytävä
tuuli kun vedin joululauluvisan.
Ei auttanut kuin mennä suojaan kasvihuoneeseen, jonka olin "vähän" tuunannut. Elettiin aikaa neljä vuotta sitten. Ilta vierähti siivillä. Polvet toisiaan vasten
vitsailtiin pöhköillekin vitseille, myöhemmin tuli musiikki mukaan.


Suojainen paikka siis löytyi kasvihuoneesta ja kuusi henkeä 
ahtautui muutaman neliön huoneeseen.
Tästä lähti meidän tarina - sahtiseimi.
Viimevuotiset Jarkko Ahola korvattiin heittämällä
taitavammalla Saara Aallolla.


Luonteelleni ei sovi jäädä tapojen orjaksi, vaan joka vuosi 
jokin uusi juttu täytyy löytyä jotta innostus säilyy.
Jouluseimi muuntuu pääsiäisenä pääsiäisvaelluksen kohteeksi -
kyse siis kohtauspaikka rannoilla.


Maria, joka kuuluu todelliseen joulutarinaan, löytyy moninkerroin 
omasta seimestä. Tämä Maria on Portugalista, Fatiman kylästä. 
Olisiko näitä Marioita kuusi erisieluista kappaletta, jokaisella on omat erityispiirteensä. Jos tässä ryhdyn kertomaan, ette jaksa lukea postausta loppuun asti.
Olen kerännyt erilaisia Maria-versioita matkan varrelta, matkoilta, kavereilta ja DIY-versioita - huumorimielellä. 

Leikittelen joskus ajatuksella, että jos joku katsoisi ylhäältä 
pimeällä mökkimiljöötäni... Näky on että keskellä ei mitään, pimeyden keskellä hohtaa 
lasihuone. Jos menee lähelle, kuuluu iloista naurua ja puheensorinaa, tarinoita,
vitsintakojia, joululaulukaraokea.


Sisäänpääsymaksuna on tuoda mukana jokin juttu jotenkin sinne päin 
sopiva juttu. Tiernapojat tulivat viime vuonna, mutta yksi lähti omille 
teilleen. Täytynee tehdä ensi vuodeksi oma versio neljännestä.
Koiraihmisenä tein koirien seimiasetelman...



Paras juttu oli tänä jouluna, kun lasteni kanssa
heitimme kaiken ilon puolelle.
Teemme nyt omat mieleisemme ja meille rakkaat traditiot.
Vaikka tavat koetaan usein negatiivisina,
ne toimivat todella hyvin silloin kun halutaan 
haudata ja poistaa jotain vanhoja huonoja käytänteitä.
Vanhoja sellaisia emme halua pitä yllä,
joten aloitimme puhtaalta pöydältä.

Extempore haimme metsästä joulukuusen kaikkine kommelluksineen
- hauskaa oli. Olisittepa kuulleet ja nähneet
kuusenhakuretkemme. 


Uusi traditio syntyi hetkessä ja tässä muutama kuva.
Eikä tässä kaikki:
Naurunremakoiden jälkeen tapahtui jotain täysin 
ennenkokematonta. Aivan uusin koristein koristelluin kuusi teki meille temput mitä ei ole koskaan käynyt. Kuusi kaatui koristeineen ja niin, lahjat olivat sen alla. Kaikki vedet valuivat lattialle...lahjat vaarassa.


No mutta vähän kummitusjuttuja.. Joskus järkkärillä saa 
mielenkiintoisia kuvia. 


Pukin on pakko käydä, tänäkin vuonna, hauska pukki.
Sahtiseimen rakentaminen, siskon luona aamupuurolla ja mantelin
saamisen jännitys. Tänä vuonna olin onnekas, manteli päätyi minun lautaselle.
Viemme myös jouluksi kaloille kynttilän rannalle ja laulamme maaonniinkauniin.
Joulusaunasta lähdemme liukkaasti haudoille viemään kynttilöitä 
ja laulamaan kirkkoon joululauluja. 
Joulupäivä onkin sitten yöpaitapäivä.


Ihme on tapahtunut. Oregano kasvaa kuin kesällä konsanaan.


Tunnelmia...

Eggnogit on ihan parasta. Ohje löytyy täältä 


Vinkki kinkunkaveriksi. Pistäppä kaiverrellen.
Kaunista joulua!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivä 2016 , marsalkan valkoiset hansikkaat


Onnittelut 99 -vuotiaalle Suomi-neidolle!?
Tänäkin vuonna juhlistan päivää lukemalla isäni
kenttäposti-kirjeitä rintamalta.
Tänä vuonna paneuduin pakonsanelemana sohvalle, toipuessa
ja kipuillen särkkärihuuruissa katsomalla kaksi eri versiota 
Tuntemattomasta sotilaasta. Viisaammaksi en tullut.

Kiltisti Suomi-neitona katsoin eka kertaa alusta loppuun - molemmat. 
Analysoin itselleni leffojen tarinoita vs isäni tarinat.
Lapsuudessa kuulin isäni kertomana, Bostonin tuoksuisina sahti-iltoina ja naapurinmiesten ympäröimänä korttipöydässä hänen omat tositarinat sodasta.
Sain ovenraosta kuulla, miten paksu oli vaikkapa ryssän päänahka.
Kirjeitä lukiessa huomasin, kuinka "pihalla" rintamalla olevat sotilaat 
olivat asioista ja kuinka epämääräisesti toimintaa johdettiin! Kriittisyys velloi aika-ajoin suuresti korsuissa.

Viistoon vasemmalle katson myös, jos näitä oppeja ja sen sanontoja siteerataan 
edelleen johtajakoulutuksissa.

Mutta palataan vielä Tuntematon sotilas leffoihin.
Nro 1. oli 1955 Edvin Laineen, nro 2. 1985 Mollbergin ja nro 3. tulevana vuonna  2017 Aku Louhimiehen.
Vieläkö pitää, onko ideat loppu? Olisiko hyvä herätä 2000 - luvulle?
Puhutaan ylväästi suomineidosta.... mietin.

Mitä minulle jäi leffoista mieleen, muutama detalji.
"Mää ole vissii ahvena ku mul on köyry harttia. Mä oon ahvena. Mää ole hiilest tehty ahvena. Mää ihmette kauhiast". 
Eli tarinassa Hietanen keksi, ettei Jumala ole luonut ihmistä vaan tämä on kehityksen tulos, syntynyt meressä ja suureksi osaksi hiiltä. 
Hän hämmästeli tätä ja arveli olevansa köyryselkäinen ahven.

Aasinsilta Darwininin evoluutioteoriaan Lajien synty - luonnollisen valinnan kautta v. 1859. Suomeksi teos julkaistiin vihkona 1913.
Oliko Laineella fiksu ajatus jaettavana siihen maailman aikana?
Suurin odotuksin odotan Louhimiehen eskonpuumerkkiä ?

Miksi puhutaan Suomi-neidosta, mutta vähän kuitenkin niistä aviovaimoista, äideistä jotka hoitivat talon asiat, lapset, odottivat pelonsekaisesti tuleeko mies hengissä kotiin, 
hoitivat rintamalta palanneet, henkisesti rikkinäiset miehet.

Miten itsenäisyyspäiväperhoset sopivat ajan kuvaan?

Tiesitkö muuten, miksi Mannerheimillä oli valkoiset hansikkaat?

Kilpailukykyloikkaa ja nousua odotellessa!

Otetaan mallia Saara Aallosta, joka ansaitsisi kyllä
Suomen vienninedistämispalkinnon.


Vihdoin Kariston ladyjen kanssa fiilistely-ilta.
Kiitos Kati, Suvi, Minttu ja Anu. Olette rakkaita!

Tässä ohjeita illan herkkuihin.

Saaristolaisleipä ( 1 vuoka)

1/2 l rasvatonta piimää
0,7 palaa tuoretta hiivaa
1,5 dl siirappia
1 rkl suolaa
1,5 kaljamaltaita (Tuoppi)
1 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja

1. Sekoita hiiva lämpimään piimään.
2. Sekoita kaikki sekaisin. Ei tartte nostatusta.
3. Laita noin 1,5 l voideltuun vuokaan
4. Uuniin 175 c noin 1 tunti.
5. Lopuksi sivele vesi-siirappi sekoituksella reilusti. 0,5 dl siirappia ja saman 
verran vettä. 
6. Ota leipä heti vuoasta ja kääri voipaperiin.

Tarjoilu: Voitele voilla, päälle kylmäsavulohiviipale ja tuoretta tilliä.



Saara Aallon joulubiisi syrjäytti heittäen nyt Jarkko Aholan.